Vanhanen ei valloittanut Kemijärveä

Pääministeri Matti Vanhasen vierailu Kemijärvelle ei ollut mitenkään loistelias. Kemijärveläisten mielestä Vanhanen ei ole ollut asiassa jämäkkä, kun ei ole puhunut sellutehtaan säilyttämisen puolesta, vaan todennut Storaenson tekevän itse päätökset. Niihin ei valtiovalta voi hänen mukaansa puuttua, vaikka yhtiön suurin omistaja onkin.

Kemijärveläiset ovat vedonneet asiassa myös Nokian päätökseen lopettaa matkapuhelintehdas Saksassa. Saksassa työntekijöiden ja kaupunkilaisten lisäksi myös valtiovalta on paheksunut avoimesti lopettamispäätöstä, ja saksalaiset ovat ilmoittaneet boikotoivansa Nokian matkapuhelimia.

Tapaus on toki erilainen verrattuna Kemijärveen. Ensinnäkään Saksan valtio ei ole Nokian pääomistaja, eikä siten voi käyttää valtaa yhtiökokouksessa, eikä yhtiö ole alunperinkään saksalainen. Ulkopuolista yritystä on valtiovallankin helpompi arvostella. Tärkein kysymys on silti, miksi saksalaiset valtio mukaan lukien rohkeasti panevat vastaan, vaikka mahdollisuudet ovat heikommat Kemijärven tapaukseen verrattuna. Siksi, että he haluavat säilyttää työpaikkansa, ja kokevat, ettei yksi suuryritys noin vain päätä asiaa heidän puolestaan.

Vanhasen kohdalla ongelma on siinä, että hän todella uskoo markkinoiden voimaan. Uusien yritysten syntymisen lisäksi myös vanhoja kaatuu, toiset supistavat ja toiset lisäävät kapasiteettiaan. Tätä globaaliakin ilmiötä Vanhanen pitää normaalina ja myös markkinatalouden elinehtona. Toki Vanhasen ajattelu näkyy myös siinä, että hän on ajamassa uutta yritystoimintaa Kemijärvelle vanhan päättyvän tilalle. Ja sitä on jo jonkin verran löytynytkin.

Liimapuupalkkitehdas ei vain kemijärveläisiä liiemmin lohduta, koska vaihtoehtona voisi olla sekä sellu että liimapuupalkit. Storaenson sellutehdasta ei mikään näytä enää pelastavan, varsinkin kun Vanhanen on tehnyt kantansa selväksi, ja tuskin kokoomuslaisetkaan ovat eri mieltä. Ellei sitten Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen aloita henkien taistelua asian puolesta, jolloin Vanhanenkin joutuu lopulta taipumaan kentän äänen edessä.