Doupingia

Tänään blogini aloituspäivänä esille on noussut doping. Kaisa Varista epäillään dopingin käytöstä, koska hän on antanut positiivisen A-näytteen.

Dopingepäilyt tulivat sopivasti esille kaksi viikkoa ennen ampumahiihdon MM-kisoja. Ja vielä Variksen kohdalla, joka on koko syksyn ja talven ajan saanut kuulla edellisestä dopingrikkeestään. Tämän viikon Hesarissa oli juttu Variksesta. Siinä hän kertoi, että uskaltaa jo vihdoinkin hymyillä vuoden 2003 kärynsä jälkeen, varsinkin kun oli ottanut voiton maailmancupin kisassa. Nyt se ilo loppui lyhyeen. Ja mistä lie alun perin johtunutkaan.

Variksen kilpailemista on kritisoitu tähän asti etenkin ruotsalaisten toimesta. He ovat kokeneet, että Variksen olisi pitänyt saada 2003 rikkeensä jälkeen elinikäinen kilpailukielto. Kritiikki on ollut samanlaista, mitä murtomaahiihto on saanut osakseen Lahden MM-kisojen 2001 jälkeen. Eli syytellään ja leimataan kovasti toisia, vaikka on itsekin sorruttu samaan (näin siis vahvasti uskon).

Kun kerran doping on ampumahiihdossa tullut näin nopeasti ajankohtaiseksi, olisi tämä syytä muistaa myös edessä olevissa MM-kisoissa. Testejä tulee tehdä reilusti, ja mahdollisimman laajalle joukolle. Ampumahiihtäjät, kuten huippu-urheilijat yleensäkin, joutuvat käyttämään erilaisia lisäravinteita ym., ja näistä löytyy mitä erilaisempia lisäaineita, jotka saattavat olla kiellettyjäkin. Todennäköisyys että ainoastaan yksi maailman ampumahiihtäjistä olisi nauttinut jotakin kiellettyä on olematon.

Se, mitä kiellettyä ainetta Varis on nauttinut, ei ole vielä tiedossa. Tuskin sentää epohormoonia tällä kertaa. Ainahan on mahdollisuus, että B-näyte onkin negatiivinen, mutta se on varsin epätodennäköistä. Mieleen tulee ainoastaan yksi tapaus, jossa näin on käynyt. Virolaishiihtäjä Kristina Smigun pääsi pälkähästä negatiivisen B-näytteen myötä muutama vuosi sitten.

Kaisa Variksen urheilijaura taitaa joka tapauksessa olla ohi. Harmi. Dopingin käyttö ei silti Variksen myötä mihinkään katoa, siihen eivät voi edes suomalaiset vaikuttaa.