Viikonlopun piti sujua iloisissa merkeissä. Tarkoitus oli käydä jatkamassa nikkarointeja mökillä ja samalla tutkailla Hämeenkosken perinteisiä VPK-juhlia, jotka sattuivat sopivasti tälle heinäkuun ainoalle vapaalle viikonlopulle. Letkupubissakin oli aikomus piipahtaa.
Perjantai sujui vielä odotetusti. Olin ollut torstai-perjantai-välisen yön töissä, ja perjantai-iltana saunan jälkeen väsytti kummasti. Uni maistuikin varsin hyvin lauantai-aamuun vajaaseen puoli kuuteen asti, jolloin minut herätettiin. Herätys johtui aamulla paljastuneista yön tapahtumista. Kujan autoja, mukaanlukien oma autoni, oli käyty yöllä naarmuttamassa. Kävin ulkona toteamassa vahingot. Ilman naarmuja olivat jääneet vain konepelti, etulokasuojat ja katto. Oviin, takalokareihin ja takaluukun kanteen oli raavittu naarmut, jotka tummansinisessä autossani näkyivät varsin selvästi. Kävimme vielä toteamassa naapurienkin kokeneet saman kohtalon. Naarmuilla oli yhteensä viisi autoa. Yhdessä kylkeen oli vielä kirjoitettu homo.
Tämän jälkeen ei uni enää maittanutkaan. Pienellä vaivalla oli saatu aikaan kallista vahinkoa. Eikä liioin kiinnostaneet enää VPK-juhlat. Tapahtumasarja kun kytkeytyy pitkälti juuri juhliin ja niiden aiheuttamiin väkimäärän ja yöelämän lisääntymiseen. Ja sitä kautta ylilyöntien. Sinänsä mieltäni ei ole vaivannut oman auton kohtalo, vaan koko tapahtumasarja. Miksi tällaista pitää ylipäänsä tapahtua?
Huomenna edessä ovat rikosilmoituksen teko sekä yhteyden ottaminen vakuutusyhtiöön. Kasko autossani sentään onneksi on, ettei jää kokonaan omaksi maksettavaksi. Luvassa kun hyvinkin voi olla koko auton uudelleenmaalaus. Ei ole halpaa hommaa.
Tämän illan päätin uintiin - ensimmäistä kertaa omassa rannassa - ja pizzaan. Näiden myötä voin mennä rauhallisemmin mielin nukkumaan. Toivoen, ettei huomenaamulla tarvitse herätä toteamaan ilkivallan tuotoksia.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Kesäretkellä Salossa
Kesäkauteni toukokuun alusta lähtien on taas kulunut Salossa. Syynä kesätyöt. Viime vuonna kävin jo harjoittelemassa, ja nyt ilmeisesti halusin tulla uudestaan. Työtehtävät ei tosin ole ihan sitä mikä ykköstavoitteenani oli, mutta meneehän se näinkin. Itse työnkuvasta ei sen enempää, salassapitosopimus velvoittaa olemaan siitä hiljaa. Palkka on huono, ja työkaverit mukavia.
Vaikka asunnoista Salossa kuulema onkin pulaa, asumispuoli järjestyi tällä kertaa helposti. Yksi puhelinsoitto op-kiinteistökeskuksen isännöitsijalle ja käyttööni järjestyi opiskelijasolun puolikas. Tuntui isännöitsijä muistavan vielä viime vuodelta, kun kävin silloin ärähtelemässä silloisen asuntoni siivoomattomuudesta, vaikka asunnon piti olla siisti sen vastaanottaessani. Nyt puheiden mukaan ansaitsin hiukan parempaa. No jaa, onhan tämänkesäinen asunto uudempaa vuosikertaa eikä sijaitse niin pahamaineisella alueella.
Asumisen, tai pikemminkin sen hinnan suhteen, koin yllätyksen. Ajattelin hintojen olevan Salossa päin alhaisempia kuin pääkaupunkiseudulla, mutta selvisikin että ainakin HOASin asunnoissa Helsingissa ja Espoossa on halvemmat hinnat puhuttaessa samanlaisesta opiskelija-asunnosta. Asuntojen kunnossa tuskin on suurtakaan eroa, ja kulutaso tietääkseni pääkaupunkiseudulla korkeampi. Syynä kovempiin hintoihin voi tietysti olla opiskelija-asuntojen huomattavasti pienempi määrä, jolloin pääomaa täytyy kasvattaa suuremmilla vuokrilla.
Kaupunkina Salo on asukasmäärältään noin kymmenesosa verrattuna Espooseen. Täältä löytyy myös ihan oikea keskusta, ja vielä läheltä asuinpaikkaani. Tässä tulee esiin pienemmän kaupungin hyvä puoli. Palvelut löytyvät läheltä ja niitä on riitävästi. Ei tietenkään yhtä paljon kuin Espoosta. Mutta siinä missä Espoossa puolentoista kilometrin päästä löytyy Alepa, täällä on koko keskusta helahoitoineen. Ei tarvitse istua bussiin tai junaan ja matkustaa lähemmäs kymmentä kilometriä vastaavien palvelujen äärelle. Kaupoissa voi käydä kävellen. Täällä bussiin ei tarvitse tosin istahtaa jo ihan siitä syystä, ettei vuoroja ole kuin kolme enkä tiedä yhtään mihin aikaan ne edes kulkevat.
Välillä aika käy hiukan pitkäksi, kuten näin yövuoron alkua odotellessa, mutta se on toisaalta omaa syytäkin. Kaupungista löytyy esimerkiksi uima- ja keilahallit, joissa saisin aikani varmasti hyvin kulumaan, kunhan vain vaivautuisin sinne asti. Toki syynä on myös se etten tunne Salosta ennestään ketään. Toisaalta tänne ja täältä on hyvät junayhteydet, jos haluaa mennä viettämään aikaansa muualle. Vapaapäivät ovatkin kuluneet pääasiallisesti Hämeenkoskella mökillä naputellessa. Ja selvisihän sekin, että leffateatterissa menee ne ihan samat leffat kuin isommissakin kaupungeissa, eikä suinkaan mitään muiden teattereiden ohjelmistoista jo poistuneita jämiä.
Pääsin myös tahtomattani tutustumaan Salon rikoselämään, kun pyöräni varastettiin ostoskeskuksen edestä kaupassa käydessäni. Olen kovasti elättänyt toivoa pyörän löytymisestä, mutta mitään ei ole poliisilaitoksen suunnasta kuulunut. Tämä onneksi on ainoa vastoinkäyminen tähän asti.
Työt jatkuvat elokuun loppuun saakka, jonka jälkeen on luvassa paluu Espooseen ja muun muassa valmistautuminen kunnallisvaaleihin. Sitä en tosin mene vannomaan, etten Saloon tämän jälkeen enää palaisi. Voi tapahtua nopeastikin...
Vaikka asunnoista Salossa kuulema onkin pulaa, asumispuoli järjestyi tällä kertaa helposti. Yksi puhelinsoitto op-kiinteistökeskuksen isännöitsijalle ja käyttööni järjestyi opiskelijasolun puolikas. Tuntui isännöitsijä muistavan vielä viime vuodelta, kun kävin silloin ärähtelemässä silloisen asuntoni siivoomattomuudesta, vaikka asunnon piti olla siisti sen vastaanottaessani. Nyt puheiden mukaan ansaitsin hiukan parempaa. No jaa, onhan tämänkesäinen asunto uudempaa vuosikertaa eikä sijaitse niin pahamaineisella alueella.
Asumisen, tai pikemminkin sen hinnan suhteen, koin yllätyksen. Ajattelin hintojen olevan Salossa päin alhaisempia kuin pääkaupunkiseudulla, mutta selvisikin että ainakin HOASin asunnoissa Helsingissa ja Espoossa on halvemmat hinnat puhuttaessa samanlaisesta opiskelija-asunnosta. Asuntojen kunnossa tuskin on suurtakaan eroa, ja kulutaso tietääkseni pääkaupunkiseudulla korkeampi. Syynä kovempiin hintoihin voi tietysti olla opiskelija-asuntojen huomattavasti pienempi määrä, jolloin pääomaa täytyy kasvattaa suuremmilla vuokrilla.
Kaupunkina Salo on asukasmäärältään noin kymmenesosa verrattuna Espooseen. Täältä löytyy myös ihan oikea keskusta, ja vielä läheltä asuinpaikkaani. Tässä tulee esiin pienemmän kaupungin hyvä puoli. Palvelut löytyvät läheltä ja niitä on riitävästi. Ei tietenkään yhtä paljon kuin Espoosta. Mutta siinä missä Espoossa puolentoista kilometrin päästä löytyy Alepa, täällä on koko keskusta helahoitoineen. Ei tarvitse istua bussiin tai junaan ja matkustaa lähemmäs kymmentä kilometriä vastaavien palvelujen äärelle. Kaupoissa voi käydä kävellen. Täällä bussiin ei tarvitse tosin istahtaa jo ihan siitä syystä, ettei vuoroja ole kuin kolme enkä tiedä yhtään mihin aikaan ne edes kulkevat.
Välillä aika käy hiukan pitkäksi, kuten näin yövuoron alkua odotellessa, mutta se on toisaalta omaa syytäkin. Kaupungista löytyy esimerkiksi uima- ja keilahallit, joissa saisin aikani varmasti hyvin kulumaan, kunhan vain vaivautuisin sinne asti. Toki syynä on myös se etten tunne Salosta ennestään ketään. Toisaalta tänne ja täältä on hyvät junayhteydet, jos haluaa mennä viettämään aikaansa muualle. Vapaapäivät ovatkin kuluneet pääasiallisesti Hämeenkoskella mökillä naputellessa. Ja selvisihän sekin, että leffateatterissa menee ne ihan samat leffat kuin isommissakin kaupungeissa, eikä suinkaan mitään muiden teattereiden ohjelmistoista jo poistuneita jämiä.
Pääsin myös tahtomattani tutustumaan Salon rikoselämään, kun pyöräni varastettiin ostoskeskuksen edestä kaupassa käydessäni. Olen kovasti elättänyt toivoa pyörän löytymisestä, mutta mitään ei ole poliisilaitoksen suunnasta kuulunut. Tämä onneksi on ainoa vastoinkäyminen tähän asti.
Työt jatkuvat elokuun loppuun saakka, jonka jälkeen on luvassa paluu Espooseen ja muun muassa valmistautuminen kunnallisvaaleihin. Sitä en tosin mene vannomaan, etten Saloon tämän jälkeen enää palaisi. Voi tapahtua nopeastikin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)