Matikaiselle potkut HIFK:sta

Tämän päivän riemastuttavin uutinen on ilman muuta Helsingin IFK:n ilmoitus purkaa Pentti Matikaisen työsuhde. Näin jääkiekkoa seuraavana olen näitä potkuja mielessäni toivonut ja odottanut. Matikaisen aika toimitusjohtajana on ollut sekava. Sijoitukset ovat heitelleet, valmentajat ovat saaneet kenkää ja Karalahti katoillut välillä. Onpa Matikainen kaksi kertaa ottanut valmennusvastuunkin kesken kauden tai ihan sen lopussa hienoin seurauksin. Erityisesti Hannu Aravirran potkut keväällä 2005 kesken pudotuspelien oli loistava veto, varsinkin kun Matikainen itse astui aitioon Aravirran tilalle ja HIFK hävisi pudotuspelisarjan.

Matikaisen kulta-aika valmentajana osui 1980-luvulle ja 1990-luvun alkuun, jolloin Matikainen valmensi Kärppiä, HIFK:ta ja maajoukkuetta hyvällä menestyksellä ja toi Suomelle ensimmäiset jääkiekkomitalit olympialaisista ja MM-kisoista. Viimeinen hyvä saavutus oli Lukon valmentaminen SM-pronssille 1996. Tämän jälkeen ja oikeastaan jo ennekin valmennusura lähti laskusuuntaan. Potkut maajoukkueesta 1993, pudotuspelien ulkopuolelle jääminen HPK:ssa 1995 ja vähemmän menestykselliset vuodet Saksassa. Tämän jälkeen Matikainen on toiminut valmentajana enää tilapäisesti, kuten juuri 2005.

Ongelmana ei kuitenkaan ole ollut laskussa ollut valmentajaura, vaan valinta väärään tehtävään, toimitusjohtajaksi. Menestyminen valmentajana ei tarkoita sitä, että olisi hyvä toimitusjohtaja, kuten ei toisin päinkään. Toimitusjohtajana pitää olla ymmärrystä monen muunkin asian kuin itse pelin ja sen pelaamisen suhteen. Talous- ja markkinointiasiat eivät ole olleet Matikaisen heiniä, kuten eivät valitettavasti myöskään valmentajien valinta tai pelaajien hankkiminen ja sopimuksen tekeminen heidän kanssaan. Tielle ovat osuneet valmentajista Alpo Suhonen ja Bob Francis ja pelaajista moni hyödyllinen ulkomaalaisvahvistus. Toki menestyspaineita on ollut. Voittihan HIFK sentään SM-kultaa 1998 ja -hopeaa 1999 Jarmo Kekäläisen toimittua urheilutoimenjohtajana ja vielä 2000 selvisi pudotuspelien toiselle kierrokselle.

HIFK:n tulevaisuuden puolesta ei silti voi olla varma, vaikka Matikainen pois potkittinkin. Seura päätyi palkkaamaan uuden toimitusjohtajan lisäksi urheilutoimenjohtajan, jollainen on viimeksi nähty juurikin Jarmo Kekäläisen toimiessa virassa. Toimitusjohtajaksi valittu Jukka Valtanen varmasti hallitsee talousasiat huomattavasti Matikaista paremmin, mutta muista SM-liigaseuroissa on esimerkkejä toimitusjohtajista, jotka ovat tulleet mukaan bisnesmaailmasta mutteivat ole olleet mikään pelastus. Toisaalta myös urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas on tuntematon nimi, vaikka onkin toiminut jo vuosia HIFK:n junioripuolella.

Toivottavasti Valtasen ja Nybondasin loikat SM-liigaan ja sen vanhimpaan seuraan eivät ole liian suuret. HIFK:n 2000-luvun kaudet ovat olleet taloudellisista resursseista huolimatta ailahtelevaisia, eikä seuran johto halua jatkaa enää samaa rataa.

Osuustoiminta ja vaalit, osa 475

Osuustoiminnalla on kaksi ilmenemismuotoa, joissa olen ollut tähän asti osallisena: osuusliikkeet tai -kaupat ja osuuspankki. Muita ei edes heti tule mieleen. Näissä kummassakin olen ollut jäsenenä siitä asti kun täysi-ikäisyyden saavutin. Kummassakin tapauksessa jäsenet ovat omistajia ja heillä on siten (periaatteessa) vaikutusvaltaa. Tämä sopii hyvin ajatusmaailmaani asiakkaan mahdollisuudesta vaikuttaa paljon käyttämiinsä palveluihin ja tuoda niihin inhimillisyyttä pelkästään yrityksen johdon taloudellisiin seikkoihin perustuvan päätöksenteon sijaan.

Siten olikin luonnollista, että lähden mukaan ehdokkaksi HOK-Elannon edustajistovaaleihin. Miettiä ei tarvinnut. Samoilla perusteilla olin kiinnostunut Päijät-Hämeen Osuuspankin edustajistovaaleista pari vuotta sitten, mutten voinut asettua ehdolle, sillä ehdokkuus vaati asumisen pankin toiminta-alueella. Kullakin kunnalla oli oma kiintiönsä valittavien määrän suhteen. Mutta näissä vaaleissa ei tällaisia ongelmia ollut.

Vaaliteemojakin on seuraavasti:

Kattava kauppaverkosto, monipuolinen valikoima, riittävästi henkilökuntaa

Pääkaupunkiseutu kehittyy koko ajan. Väkimäärä lisääntyy, ja sen myötä rakennetaan uusia asuinalueita. Onkin tärkeää, että uusille alueille rakennetaan myös kauppoja, sananmukaisesti lähikauppoja. Suuremmissa kaupoissa valikoimaa löytyy jo luonnostaan, mutta on tärkeää, että myös pienemmistä kaupoista löytyy mahdollisimman monipuolinen valikoima. Monipuolinen valikoima edistää myös kestävää kehitystä. Ei ole aina tarvetta lähteä (mahdollisesti omalla autolla) kauemmas markettiin, kun lähikauppa tarjoaa hyvää palvelua. Kaikissa myymälöissä tulee olla riittävästi henkilökuntaa, jotta myös työntekijät ovat tyytyväisiä ja asiakkaiden tarpeet tulee huomioitua nopeasti.

Bonusjärjestelmän kehittäminen

Bonusjärjestelmä on jo varsin kattava, ja siitä todella on iloa asiakkaalle. Itse bonuksen määräytymistaulukossa on vielä paikoin turhan korkeita portaita. Näitä portaita tulisi madaltaa ja siten tehdä bonusjärjestelmä vielä asiakasystävällisemmäksi. Lisäksi yhteistyökumppanien määrää voisi edelleen lisätä.

Rautakauppaa pääkaupunkiseudulla

On se kumma, kun pientä nikkarointia välillä harrastava osuustoimintamies joutuu käymään K-Raudassa! Sellon Prismasta kyllä saa maalia, mutta pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin S-ryhmäläistä rautakauppaa. Tai kuten Lahdessa jo on: asumisen tavaratalo Kodin Terra. Vastaavanlaisia tavarataloja mahtuisi pääkaupunkiseudulle vähintään kolme. Rautakaupan puolella on turha antaa Keskolle ylivoimaista markkinaosuutta.

Näiden lisäksi tärkeää on hintatason pysyminen edullisena ja kilpailukykyisenä, kun ruoan hintakin tulee nousemaan. Pienemmissä liikkeissä, kuten Alepa ja Sale, hintataso on korkeampi, mutta tämä on ymmärrettävää, sillä ylläpito- ja henkilöstökulut ovat pienemmissä liikkeissä suhteessa suuremmat. Eräs vasemmistoliittolainen ehdokas oli jo kovasti vaatimassa Alepan hintojen laskemista S-Markettien tasolle. En pidä tätä realistisena, sillä suuremmat liikkeet ovat kustannustehokkaampia ja asiakkaita käy suhteessa enemmän, mihin alhaisemmat hinnat niissä perustuvat. Suuremmat liikkeet voivat myös tilata tavaraa suuremmissa erissä.

Bonusjärjestelmä kortteineen on muuten mahtava, kun miettii millä perusteella bonusta maksettiin ennen korttijärjestelmän tuloa. Tosin muistelen myös kaiholla aikaa, jolloin kauppalaput säilytettiin ja loppuvuodesta laskettiin ja palautettiin paikalliseen osuuskauppaan. Bonustakin tuli huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Nykyisellään bonusta saa jo melko vähäisillä ostoksilla.

Numeroni on 475. Ja jos se ei tunnu sopivalta numerolta, niin äänestäkää edes jotain toista ehdokasta. Ne keillä äänestysmahdollisuus on (yli 500000 asiakasomistaja), sen käyttäköön.