Viikonlopun piti sujua iloisissa merkeissä. Tarkoitus oli käydä jatkamassa nikkarointeja mökillä ja samalla tutkailla Hämeenkosken perinteisiä VPK-juhlia, jotka sattuivat sopivasti tälle heinäkuun ainoalle vapaalle viikonlopulle. Letkupubissakin oli aikomus piipahtaa.
Perjantai sujui vielä odotetusti. Olin ollut torstai-perjantai-välisen yön töissä, ja perjantai-iltana saunan jälkeen väsytti kummasti. Uni maistuikin varsin hyvin lauantai-aamuun vajaaseen puoli kuuteen asti, jolloin minut herätettiin. Herätys johtui aamulla paljastuneista yön tapahtumista. Kujan autoja, mukaanlukien oma autoni, oli käyty yöllä naarmuttamassa. Kävin ulkona toteamassa vahingot. Ilman naarmuja olivat jääneet vain konepelti, etulokasuojat ja katto. Oviin, takalokareihin ja takaluukun kanteen oli raavittu naarmut, jotka tummansinisessä autossani näkyivät varsin selvästi. Kävimme vielä toteamassa naapurienkin kokeneet saman kohtalon. Naarmuilla oli yhteensä viisi autoa. Yhdessä kylkeen oli vielä kirjoitettu homo.
Tämän jälkeen ei uni enää maittanutkaan. Pienellä vaivalla oli saatu aikaan kallista vahinkoa. Eikä liioin kiinnostaneet enää VPK-juhlat. Tapahtumasarja kun kytkeytyy pitkälti juuri juhliin ja niiden aiheuttamiin väkimäärän ja yöelämän lisääntymiseen. Ja sitä kautta ylilyöntien. Sinänsä mieltäni ei ole vaivannut oman auton kohtalo, vaan koko tapahtumasarja. Miksi tällaista pitää ylipäänsä tapahtua?
Huomenna edessä ovat rikosilmoituksen teko sekä yhteyden ottaminen vakuutusyhtiöön. Kasko autossani sentään onneksi on, ettei jää kokonaan omaksi maksettavaksi. Luvassa kun hyvinkin voi olla koko auton uudelleenmaalaus. Ei ole halpaa hommaa.
Tämän illan päätin uintiin - ensimmäistä kertaa omassa rannassa - ja pizzaan. Näiden myötä voin mennä rauhallisemmin mielin nukkumaan. Toivoen, ettei huomenaamulla tarvitse herätä toteamaan ilkivallan tuotoksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti